Toisista nukkumaanmeno on ihana hetki ja nukkuminen miellyttävä palauttava tila, jossa saa joskus nauttia jopa mielenkiintoisesta unennäöstä. Osa ihmisistä puolestaan kamppailee monenlaisten uneen liittyvien sairauksien ja huolien kanssa. Kaikki ansaitsisimme hyvän unen, mutta valitettavasti uni on erittäin henkilökohtainen asia, ja sen arviointi on vaikeaa.

Unen kaikki vaiheet on tunnettu vasta 1950-luvulta lähtien. Unilääketiede on siis hyvin nuori ala ja unitiedeyhteisö tarjoaakin jatkuvasti uutta tietoa unen synnystä ja merkityksestä. Tällä hetkellä tiedämme, että vastasyntynyt nukkuu noin 2/3 vuorokaudesta. Uni alkaa sijoittua enemmän yöaikaan vasta noin 3 kk iässä, jolloin sisäisen kellon ohjaama vuorokausirytmi alkaa vaikuttaa unen sijoittumiseen. Osa vauvoista nukkuu hyvin, osa huonommin, mikä saattaa aiheuttaa perheelle suurta huolta, uupumusta ja stressiä.

Lapsen kasvun myötä unen määrä vähenee pikkuhiljaa ja murrosikäinen nuori tarvitsee unta noin 9 tuntia. Nuoret nukkuvat kuitenkin usein vähemmän, koska heidän sisäisen kellonsa säätelemä rytmi jätättää, joten nukkumaanmenoaika viivästyy, vaikka aamulla pitää herätä kouluun. Tästä voi aiheutua ongelmia koulussa ja perhe-elämässä.

Aikuinen tarvitsee unta noin 7-9 tuntia. Usein nukumme yhdessä jaksossa, mutta jotkut korvaavat mahdollisesti lyhyempää yöunta päivänokosilla. Uni koostuu NREM-unesta ja REM-unesta. NREM-uni puolestaan jaetaan kolmeen univaiheeseen: syvään uneen, kevyeen uneen ja torkeuneen. Torkeunta on lähinnä nukahtamisvaiheessa ja yöllisten heräilyjen yhteydessä.

Päivän aikana keräämme unipainetta, joka vähenee tai poistuu unen aikana. Unipaine vähenee erityisesti syvän NREM-unen aikana, jota nukumme yleensä alkuyöstä. Syvän unen aikana lisäksi poistamme päivällä syntyneitä merkityksettömiä muistijälkiä, joiden sisällön ei oleteta olevan meille jatkossa tärkeää. Kevyen NREM-unen aikana puolestaan päivällä syntyneitä tärkeitä muistijälkiä, jotka ensin sijaitsevat muistin välivarastossa, kiinnitetään pitkäkestoiseen muistiin. REM-unen merkitys on pitkään tunnettu huonommin. Nykyään ajatellaan, että REM-unen aikana tapahtuu muistojen yhdistämistä jo olemassa oleviin muistijälkiin ja muistoihin liittyvien tunteiden käsittelyä. Vauvoilla REM-uni myös edistää motorista kehitystä. Lisäksi REM-unen aikaisen unennäön ajatellaan voivan auttaa meitä selviämään päiväaikaisista vaikeista tilanteista. REM-unen aikana voimme ikään kuin harjoitella eri tilanteissa toimimista.

Viimeisin todella merkityksellinen löydös unen merkitykseen liittyen on aivojen glymfaattisen järjestelmän kuvaus. Järjestelmä huolehtii aivoihin kertyvien kuona-aineiden poistosta. Tämä aivojen pesujärjestelmä toimii erityisesti syvän NREM-unen aikana. Pesujärjestelmä heikkenee iän myötä, mutta sen toiminnan häiriöiden uskotaan olevan monien aivosairauksien osasyynä.

Uni vaikuttaa myös muuhun elimistöön. Hyvälaatuinen uni tukee elimistön toimintoja. Huonolaatuinen uni ja unihäiriöt puolestaan saattavat lisätä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskiä sekä mm. sokeriaineenvaihdunnan ja hormonierityksen häiriöiden ilmaantumista.

Vuosikymmenten aktiivisesta tutkimuksesta huolimatta emme vieläkään tiedä tarpeeksi unen merkityksestä. Kaikkien unihäiriöiden syitäkään ei vielä tunneta. Monesti emme myöskään pysty löytämään yksittäisen potilaan huonon unen laadun syytä. Unen salojen selvittämiseksi tarvitaan edelleen korkeatasoista tieteellistä tutkimusta.